Arkisto päivämäärälle Elokuu 2009

Cicadat

22. Elokuuta 2009

Beijingin kesällä ei voi olla huomaamatta hirvittävän voimakasta siritystä, joka on voimakkaimmillaan aurinkoisina päivinä. Syypää tähän siritykseen ei ole jättiläisheinäsirkat, vaan cicadat (知了- zhi liao), eräänlaiset isokokoiset kärpäset. Cicadat elävät suurimman osan elämästään maan alla kovakuoriaista muistuttavassa muodossa, mutta lopulta kaivautuvat ulos koloistaan ja kasvattavat siivet. Joidenkin Cicada-lajien elinkaari on jopa viisi vuotta.

Koiras-cicadan siritys syntyy sen kehon sisältämistä erityisistä lihaksista, jotka saavat aikaan naksuvan äänen. Tämä sirinä on voimakkuudeeltaan jopa 120dB, joten lähellä sirittävä ötökkä todella sattuu korviin. Naarailla ei sirityslihaksia ole. Cicada on päivähyönteinen, joten siritys loppuu yöksi, mutta silloin aloittaa konserttonsa muut paikalliset sirittäjät. Onneksi niiden siritys on kuitenkin hieman hiljaisempaa.

Cicada on varsin suurikokoinen hyönteiseksi ja monet ihmiset syövätkin niitä. Maistuu kuulemma lihalta. Isosta koostaan huolimatta cicada on lempeä mölli eikä se pure tai pistä ihmistä. Kuitenkin äkkiseltään voi tuntua aika epämiellyttävältä, jos cicadan kokoinen ötökkä juoksentelee paitaasi pitkin. ;)

Uuni ja suolaiset sillit

20. Elokuuta 2009

Toisin kuin Suomessa, Kiinassa ei löydy uunia joka kodista. Näin tilanne oli myös meidän kohdallamme, joten pizzanhimossa ostimme sitten pienikokoisen uunin paikallisesta Carrefour-supermarketista. Kooltaan kyseinen paistolaatikko on mikroaaltouunin kokoa ja sillä valmistuu kätevästi pizzat, makaroonilaatikot, pullat yms. herkut. Täytyy vain muistaa tehdä hieman pienemmän ohjeen mukaan, kun tuota tilaa ei ole suomalaisten reseptien mukaisille annoksille. Toistaiseksi meillä ei vielä ole uunivuokaa, mutta tarkoituksena on poiketa lähitulevaisuudessa kaupungin toisella puolella IKEAssa ostamassa vuoka ja muutama muu puuttuva kokkausväline. Myös aski salmiakkia ja paketti näkkileipää voisi tehdä terää, kun kerran ruotsalaiskaupassa käydään… :)

PS. Tarjosin reilu viikko sitten tuttaville salmiakkia – vieläpä erityisen suolaisia ruotsalaisia “suolasilli”-karkkeja. Suurin osa yökkäili mausta, muutama jopa sylkäisi karkin pois. Kuitenkin pienestä otoksestani yksi kiinalainenkin piti salmiakin mausta. Lisäksi brittituttavani ei ollut voimakkaasta mausta moksiskaan, mutta sitä osasinkin jo vähän odottaa.

Keskimaan liikennekulttuuria

11. Elokuuta 2009

Kiinan väen rikastuessa lähes jokainen perhe on hankkinut itselleen auton. Auto on olevinaan kätevä kulkuväline kulkea ympäriinsä, mutta suurkaupungissa ajaminen ei ole mitään herkkua. Lisäksi Kiinan liikennettä varjostaa kansalaistottelemattomuus ja ihan vain käsittämätön typeryyskin sekä ratin takana, edessä.

Beijingissä on tällä hetkellä n. 5 miljoonaa autoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruuhka-aikoina kehätiet ovat täysin tukossa. Asiaa ei myöskään auta se, että jokainen autoilija haluaa aina olla ensimmäinen ja hidastavat siinä pujotellessaan sitten koko liikennevirran liikettä. Myös tietullit ovat kovin hankalia, kun niille änkee yhtäaikaa parisataa autoa. Lopputuloksena on jokapäiväinen kaaos, jossa autot matelevat eteenpäin tukkien toisiltaan joka ikisen kolosen. On varmaan sanomattakin selvää, että myös hälytysajoneuvoille varattu kaista on täynnä näitä hätähousuja. Lisäksi ambulanssi tai paloauto voi hyvinkin myöhästyä dramaattisesti ihan vain, koska autoilijat eivät tee heille lainkaan tietä. Bussien ainoa mahdollisuus liikkua kadulla on luonnollisesti kiilaamalla isomman oikeudella. Muuten kukaan ei heitä väistäisi.

Silloin kun ruuhkaa ei ole vaivaksi asti, pääsee kehäteillä parhaillaan ajamaan 70km/h. Yleensä ajo menee silti nykimiseksi, sillä jälleen kerran kukaan ei halua jonottaa. Yleensäkin jonottaminen tuntuu olevan kiinalaisille aivan mahdotonta. Lyhytkin odotus tuntuu olevan paikallisille liikaa. Mikä on kovin omituista ottaen huomioon, että Beijingissä on aina pakko odottaa ja jonottaa.

Ihan kuin liikennekaaos itsessään ei olisi riittävän suuri riski, kiinalaiset eivät ymmärrä turvavyön käytön hyödyllisyyttä lainkaan. Laki vaatii jokaista autossa istujaa käyttämään turvavyötä, mutta juurikaan kukaan ei sitä tee, ellei näe poliisia vahtimassa liikennettä. Takapenkillä vyön käyttö on yleensä tehty mahdottomaksi änkemällä vyöt ja soljet penkkien väliin tai verhoilun alle. Kukapa sitä haluaisikaan käyttää, kun vyö lisää  selviytymismahdollisuuksia kolaritilanteessa vain 300-500%:lla.

Siinä missä Euroopassa, Japanissa ja USA:ssa voi yleensä olettaa toisten noudattavan liikennesääntöjä, Kiinassa tuollainen oletus vie sinut vain aikaiseen hautaan. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ei kunnioiteta lainkaan, vaan autot ajavat heidän päälleen jarruttamatta, jos he eivät väistä. Vihreä valokaan ei takaa yhtään mitään, sillä autoilla on oikeus kääntyä punaista päin oikealle. Lisäksi monet kääntyvät punaisia päin ihan mihin suuntaan vain. Kuitenkin harvemmin nuolivaloa vasten. Kiinassa “peräänajaja maksaa” -mentaliteetti on mennyt aivan naurettavuuksiin. Yleinen tapa on nimittäin kiilata toisen eteen. Ja kun takana oleva on aina syyllinen, näitä kiilaajia riittää. Lisäksi hyvin harva auto käyttää vilkkuja lainkaan, joten liikenteessä saa aina olla varuillaan. Ettei tämä teksti menisi täysin autoilijoiden mollaamiseksi, Kiinan katuja värittää myös hullut jalankulkijat. Beijingissä näitä kutsutaan nimella “zuo si” – kuoleman imuttajat. Varsinkin laitakaupungilla voi jarrut joutua lyömään lukkoon, kun ilmeisesti elämäänsä kyllästyneet ihmiset päättävät ylittää kadun mistä sattuu. Lisäksi pyöräilijät ja mopoilijat eivät noudata minkäänlaisia liikennevaloja, vaan ajavat pysähtymättä jokaisen risteyksen ohi. Nämä sankarit ovatkin jäädä auton alle kymmeniä kertoja päivässä. Siitä voisi joku laskea heidän elinikänsä odotusarvon…

Lopuksi hieman statistiikkaa mietittäväksi: USA:ssa on tällä hetkellä 4 kertaa Kiinan verran autoja.  Kiinassa kuitenkin kuolee vuosittain 2 kertaa enemmän ihmisiä liikenteessä, kuin USA:ssa. Mistäköhän tämä voisi johtua?