Kyllä, tämä on karu totuus. Ainakin Pohjois-Kiinan osalta. Täällä pohjoisessa talvet ovat varsin kylmiä, vaikkei aivan Suomen -20C pakkasiin päästäkään. Kuitenkin siinä missä Suomessa talonrakennus on satoja, ehkä tuhansia, vuosia vanha taito, ei kiinalaisilla tunnu olevan harmainta aavistustakaan miten rakentaa lämmintä taloa.

Kävimme viikonloppuna Hebeissä todella köyhällä alueella. Viljelysten keskeltä löytyi hieman yllättäen peri-beijingiläinen kylä, jonka talot ovat rakennettu Hutongeiksi. Hutong’r on vanhaa beijinginkieltä ja tarkoittaa kapeaa kujaa. Nykyään sanalla tarkoitetaan myös perinteistä asuinaluetta, jossa talot ovat muurien sisällä ja muurien väleissä on vain kapeat kujat, joissa ei aina mahdu edes ajamaan autolla. Tontit itsellään pitävät sisällään usein 2-4 rakennusta ja sisäpihan. Muurit ovat korkeita ja ikkunoita kaduille ei ole.

Nyt, marraskuun paremmalla puolella, sää on jo varsin kylmä ja usein pari astetta pakkasella. Sydäntalvella on vielä luvassa tätä hetkeä kylmempääkin säätä, joten luulisi, että näinkin kylmässä olisi suorastaan elinehto osata rakentaa talo lämpimäksi. Kuitenkin, kaikki kylän vanhatkin rakennukset olivat tehty samalla kaavalla: Tiiliseinät, ei välieteistä, ovi aina auki ja aukko tukittu paksulla verholla. Lisäksi talojen ikkunoista yksikään ei ollut kaksinkertainen. Suomen lämpimiin mökkeihin tottuneena olin aika yllättynyt miten talon sisällä oli aivan yhtä kylmä kuin ulkonakin. Sisällä ei myöskään ollut mitään muita lämmityslaitteita, kuin ämpärin kokoinen liesi ja kivinen vuode, jonka alla kiersi tulipesästä tuleva lämmin ilma. Sänky oli siis ainoa lämmin paikka koko rakennuksessa. Jopa pieni makuuhuone oli muutoin todella kylmä, sillä kaikki lämpö karkasi ovesta ja ikkunasta.

Luultavasti omituisinta tässä on se, että näin täällä on asuttu tuhansia vuosia. Miten voi olla, että täällä Kiinan sivistyksen kehdossa, kukaan ei ikinä oppinut ymmärtämään yksinkertaisimmankaan lämpöeristyksen päälle. Ja tämä osaamattomuus ei suinkaan rajoitu tuonne köyhimmälle seudulle. Meidän hulppean kallis asuntomme Beijingissä on myös varustettu vain yksinkertaisilla ikkunoilla ja yhdellä ulko-ovella ja ilman jatkuvaa lämmitystä sisälläkin on pakkasta. Tämä tuli jo tänä vuonna todettuakin, kun lämmitystä ei oltu vielä avattu alkutalvesta. Ulkona oli +10C, sisällä +12C.

Ennen Kiinaan muuttoani, keskustelin erään kurssikaverini kanssa Beijingin taloista. Hän opiskeli rakennustekniikkaa ja totesi kauhistelleensa Beijingissä ollessaan paikallista talonrakennuskulttuuria. Uudet talot olivat kahden vuoden päästä kuin purkutuomion saaneita. Materiaalivalinnat olivat huonoja ja työn laatu heikkoa. Lisäksi jokaikisen toistaiseksi näkemäni talon kosteat tilat on toteutettu niin päin prinkkalaa, että homeongelma tulee luultavasti ajankohtaiseksi jo uusissakin taloissa. Toisaalta kun on nähnyt rakennustyöläisiä työnsä kimpussa, ei pitäisi moittia. Kaikki rakennuksilla työskentelevät ovat ulkopaikkakuntalaisia ja heidän esimiehensä käyttävät heitä häikäilemättä hyväkseen. Palkkaa ei makseta juuri lainkaan, työajat ovat epäinhimillisiä, työvälineet ovat kivikaudelta, ihmiset kouluttamattomia ja rakennustahti älyttömän nopea. Pilvenpiirtäjiä rakennetaan siis samoilla välineillä ja taidoilla, kuin niitä “puuliitereitä”, joissa ihmiset asuvat maaseudulla… Ei voi muuta todeta, kuin että onneksi Beijing ei ole maanjäristysaluetta.