Eipä olisi arvannut kuinka paljon suomalaisia täällä Beijingissä tulee nähtyä. Muutama viikko sitten näin seurueen Salitun’rissa ja tunnistin heidän puheensa suomeksi. Viime kuussa näin kolmen suomalaisen kaveriporukan meidän asuintalomme edessä. Tänään lähikaupassa oli kaksi suomalaista, jotka myöskin asuvat talossamme. Kieltämättä vetää aina suun hymyyn kun näkee maanmiehiä (tai -naisia), mutta en ole silti viitsinyt alkaa heidän kanssaan rupattelemaan. Ei tuo nyt niin ihmeellinen asia ole – enkä ole niin seuran tarpeessa

PS. Tapasinpa pari vuotta sitten lentokoneessa vanhan tamperelaisen pariskunnankin täysin sattumalta. Istuimme vierekkäin ja suureksi yllätyksekseni meillä oli sama matka. Beijingistä Tampereen keskustaan. Maailma on pieni