Keskimääräinen käsittelyaika on tilastojen mukaan lähemmäs puoli vuotta, mutta Pekingin suurlähetystö kertoi asian yleensä hoituvan noin kuukaudessa. Kuitenkin, jos jollakulla lukijalla joskus on samanlainen tilanne, aloittakaa hakeminen suosiolla ajoissa ja varatkaa siihen reilusti aikaa. Ei tarvitse sitten kynsiä syöden jännittää ehtiikö ajoissa.

Samalla kun muutto Suomeen lähestyy, lähestyy myös tämä blogi loppuaan. Tekstit eivät mihinkään katoa, vaan jätän ne tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Ehkä innostun kirjoittelemaan toista blogia ja mahdollisesti vaimonikin tarttuu vielä virtuaaliseen kynään (kiinaksi). Sen näkee sitten…

Ulkoasiainministeriö kirjoittaa seuraavaa: Suomen kansalaisen puoliso voi anoa asumislupaa jo Suomeen saavuttuaan, kunhan hänellä on voimassa oleva viisumi. Viisumin vanhennuttua ei tarvitse poistua maasta, mikäli asumislupahakemus on vielä käsittelyssä. Lisäksi ministeriön sivuilla mainitaan keskimääräiseksi odotusajaksi 6-9kk. Asumislupaa voi myös anoa hakijan kotimaassa lähetystössä. Suomen suurlähetystö Beijingissä on sitä mieltä, että jälkimmäinen on lain tarkoittama tapa ja siksi, jotta kaikki menisi virallisesti oikein, meidän tulisi hankkia asumislupa jo ennen Suomeen muuttoa.

Kuten mainitsin, oletimme viisumin järjestyvän normaaliin tapaan, joten varasimme lentoliput, ja odotimme viisumin hakemiselle parempaa ajankohtaa. Nyt kuitenkin joudumme kiirehtimään asumislupahakemuksen kanssa ja mahdollisesti emme sitä edes ehdi saamaan ajoissa. Suurlähetystössä epäilivät, että kiirehtimällä hakemus saattaisi ehtiä 4 viikossa. Kuitenkin ongelma ei ole heidän toimistollaan vaan Ulkoasiainministeriön ruuhkautuneessa palvelussa. En tiedä pystyvätkö siellä mitään asialle tekemään. Onneksi meillä on kaikki tarvittavat asiakirjat jo valmiina, joten toivotaan parasta. Viimeisenä oljenkortena suurlähetystö voi vielä myöntää meille lyhytaikaisen viisumin, jotta voimme odotella päätöksen valmistumista Suomessa. Siihen turvaudutaan kuitenkin vain jos kaikki muu epäonnistuu.

Suomen asumislupa takaa haltijalleen suomalaisen sosiaalietuudet ja vapaan liikkumisen EU-alueella voimassaoloaikanaan.

Kävimme viikonloppuna Hebeissä todella köyhällä alueella. Viljelysten keskeltä löytyi hieman yllättäen peri-beijingiläinen kylä, jonka talot ovat rakennettu Hutongeiksi. Hutong’r on vanhaa beijinginkieltä ja tarkoittaa kapeaa kujaa. Nykyään sanalla tarkoitetaan myös perinteistä asuinaluetta, jossa talot ovat muurien sisällä ja muurien väleissä on vain kapeat kujat, joissa ei aina mahdu edes ajamaan autolla. Tontit itsellään pitävät sisällään usein 2-4 rakennusta ja sisäpihan. Muurit ovat korkeita ja ikkunoita kaduille ei ole.

Nyt, marraskuun paremmalla puolella, sää on jo varsin kylmä ja usein pari astetta pakkasella. Sydäntalvella on vielä luvassa tätä hetkeä kylmempääkin säätä, joten luulisi, että näinkin kylmässä olisi suorastaan elinehto osata rakentaa talo lämpimäksi. Kuitenkin, kaikki kylän vanhatkin rakennukset olivat tehty samalla kaavalla: Tiiliseinät, ei välieteistä, ovi aina auki ja aukko tukittu paksulla verholla. Lisäksi talojen ikkunoista yksikään ei ollut kaksinkertainen. Suomen lämpimiin mökkeihin tottuneena olin aika yllättynyt miten talon sisällä oli aivan yhtä kylmä kuin ulkonakin. Sisällä ei myöskään ollut mitään muita lämmityslaitteita, kuin ämpärin kokoinen liesi ja kivinen vuode, jonka alla kiersi tulipesästä tuleva lämmin ilma. Sänky oli siis ainoa lämmin paikka koko rakennuksessa. Jopa pieni makuuhuone oli muutoin todella kylmä, sillä kaikki lämpö karkasi ovesta ja ikkunasta.

Luultavasti omituisinta tässä on se, että näin täällä on asuttu tuhansia vuosia. Miten voi olla, että täällä Kiinan sivistyksen kehdossa, kukaan ei ikinä oppinut ymmärtämään yksinkertaisimmankaan lämpöeristyksen päälle. Ja tämä osaamattomuus ei suinkaan rajoitu tuonne köyhimmälle seudulle. Meidän hulppean kallis asuntomme Beijingissä on myös varustettu vain yksinkertaisilla ikkunoilla ja yhdellä ulko-ovella ja ilman jatkuvaa lämmitystä sisälläkin on pakkasta. Tämä tuli jo tänä vuonna todettuakin, kun lämmitystä ei oltu vielä avattu alkutalvesta. Ulkona oli +10C, sisällä +12C.

Ennen Kiinaan muuttoani, keskustelin erään kurssikaverini kanssa Beijingin taloista. Hän opiskeli rakennustekniikkaa ja totesi kauhistelleensa Beijingissä ollessaan paikallista talonrakennuskulttuuria. Uudet talot olivat kahden vuoden päästä kuin purkutuomion saaneita. Materiaalivalinnat olivat huonoja ja työn laatu heikkoa. Lisäksi jokaikisen toistaiseksi näkemäni talon kosteat tilat on toteutettu niin päin prinkkalaa, että homeongelma tulee luultavasti ajankohtaiseksi jo uusissakin taloissa. Toisaalta kun on nähnyt rakennustyöläisiä työnsä kimpussa, ei pitäisi moittia. Kaikki rakennuksilla työskentelevät ovat ulkopaikkakuntalaisia ja heidän esimiehensä käyttävät heitä häikäilemättä hyväkseen. Palkkaa ei makseta juuri lainkaan, työajat ovat epäinhimillisiä, työvälineet ovat kivikaudelta, ihmiset kouluttamattomia ja rakennustahti älyttömän nopea. Pilvenpiirtäjiä rakennetaan siis samoilla välineillä ja taidoilla, kuin niitä “puuliitereitä”, joissa ihmiset asuvat maaseudulla… Ei voi muuta todeta, kuin että onneksi Beijing ei ole maanjäristysaluetta.

IKEAn lisäksi länsimaalaiseen makuun sopivia elintarvikkeita löytyy myös muista supermarketeista. Carrefour ja Wal-Mart sisältävät kattavat tuontielintarvikkeiden osastot. Onnistuinpa itse löytämään jopa paketin Vaasan näkkileipääkin. Molempia ostoskeskuksia löytyy Beijingistä useampiakin.

Hieman harvinaisempia tuotteita kannattaa lähteä hakemaan suurlähetystöjen läheisyydessä, San li tun’rissa (三里屯),  sijaitsevasta April Gourmet’s ta. Pienehkön marketin erikoisuuksia ovat mm. juustot ja leivät. Myös harvinaisempia virvoitusjuomia ja pakasteita löytyy varsin hyvin. April Gourmet on myös ainoa liike, josta olen toistaiseksi löytänyt hapankermaa ja kermaviilejä. Marketin vieressä sijaitsee lisäksi pieni liike, josta löytyy mm. erinomaista ranskanleipää.

Mikäli tuttavapiiriisi kuuluu ravintola-alan yrittäjiä, kauppahalli METROsta löytyy myös runsaasti länsimaalaisia tuotteita. METRO ei kuitenkaan ole mikään supermarketti, ja siellä asiointiin vaaditaan asiakaskortti. Itse pääsin käymään liikkeessä kerran tuttavani äidin mukana, sillä hänellä kyseinen kortti löytyi.

Joudun viisumin uusimisen takia poistumaan Kiinasta, joten edessämme on piakkoin pakollinen Hong kongin -matka. Matkaa varten nostimme hieman Hong kongin dollareita, sillä kurssi oli nyt edullinen ja matkakin on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Kiinassa rahanvaihto onnistuu vain pankissa. Epäviralliset tahot vaihtavat rahaa myös muualla, mutta toiminta on laitonta ja riski joutua huijatuksi on suuri. Pankissa asioiminen vaatii ulkomaalaiselta aina passin esittämistä.

Ulkomaanvaluutan nostamista varten täytyy ainakin Bank of China:ssa täyttää erillinen lomake, jonka kanssa sitten mennään asiointiluukulle. Luukulle joutuu yleensä jonottamaan vajaan tunnin verran. Kun asioimaan lopulta pääsee, pankkivirkailija aloittaa vaadittavan paperisodan selvittämisen. Ennen nostoa tehdään selväksi rahanvaihdon hinta ja käytettävä valuuttakurssi. Erilaisia siirtotositteita yms. kuitteja tulee kymmenkunta. Kaikkiin näihin tarvitaan allekirjoitus ja pankin leima. Kun lappusia on pyöritelty aikansa, saa käteensä nostamansa setelit ja nipun kuitteja. BoC:ssä suurin vaihdettava rahasumma on 600 USD päivässä. Menettely saattaa poiketa eri pankeissa, mutta pääpiirteittäin homma toimii kaikkialla samanlailla.

Nostettuamme Hong kongin dollareita, huomasin seteleissä lukevan erikoisen tekstin: “… pankki lupaa maksaa tästä setelistä 500 HKD”. Toisin kuin useimmissa maissa, Hong kongin erityishallintoaluulla rahaa painaa kolme pankkia. Erityisen ovelaksi järjestelmän tekee se, että jokaisen pankin setelit ovat erilaisia. Järjestely ei ole maailmassa ainutlaatuinen, mutta äkkiseltään tuntui aika jännältä miten kolme täysin erinäköistä seteliä käy samasta valuutasta. Tosin Manner-Kiinassakin on tottunut rahan nopean muuttumisen aiheuttamaan ilmiöön: samanarvoisia rahoja löytyy lompakosta useina erikokoisina kolikkoina ja seteleinäkin. HKD sattuu vain esiintymään eri muodoissa usean painajan, eikä niinkään inflaation vuoksi.

Jos olet aasialaisen ruoan ystävä ja asut Tampereella, kannattaa liike käydä tsekkaamassa. Osoite on Hallituskatu 7. Kuvaa ei valitettavasti ole minulla tähän laittaa, sillä en halua käyttää luvatta toisten kuvia ja itse en ole paikanpäällä kuvaamassa.

Jatkoin 3kk viisumiani kuukaudella Beijingin maahantulo- ja poistumisvirastossa. Viisumia saa jatkaa vain kaksi kertaa, joten seuraavan jatkamisen jälkeen on edessä pakollinen maasta poistuminen. Käytännössä voin kuitekin käydä Hong Kongissa, joten sinnepä sitten. Jos samalla vaikka ostaisi jotain kivaa – esimerkiksi uuden kännykän.

Menin viime viikonloppuna kihloihin pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa. Häät olisi tarkoitus pitää ensi keväänä, jonka jälkeen muutamme Suomeen asumaan. Pääsyy Suomeen muuttoon on allekirjoittaneen yliopisto-opinnot, jotka ovat vielä kesken. Kun tutkinto on turvallisesti takataskussa, saatamme vielä palata Kiinaan. Tosin toistaiseksi on aivan liian aikaista lähteä spekuloimaan.

Kiinan yuanit ovat vuosien mittaan kärsineet aika paljon inflaatiosta, mutta seteleitä ei kuitenkaan ole uusittu. Siksipä rahaa joutuu aina nostamaan tuhansittain ja kun suurin seteli on 100rmb (=noin 10e), saa pankista / ATM:stä aina mukaansa naurettavan paksun nipun punaisia seteleitä. Ainoa käytössä oleva kolikko Kiinassa on 1 jiao, eli 0.1 yuaniä. Kuitenkin jo 1 yuan on liian pieni raha ostaa yhtään mitään. Valitettavasti verojen kierto on Kiinassa edelleen arkipäivää, joten valtio on alkanut tarjoamaan houkuttimena verokuitteja, jotka ovat samalla arpoja. Näin ollen asiakas mielellään pitää itse huolen, että verot maksetaan ja hän itse saa mahdollisuuden voittaa hieman rahaa takaisinkin. Kuitin reunassa on rapsutettava pinta, jonka alta mahdollinen voitto paljastuu. Kieltämättä aika veikeä keksintö, mutta hidastaa asiointia melkoisesti pienemmissä ravintoloissa ym. liikkeissä. Eikä ainakaan meidän kohdalle ole osunut kertaakaan voittoa

Toisin kuin Suomessa, Kiinassa vuokra maksetaan yleensä 3kk välein. Tämä ihan käytännöllisyyssyistä, sillä usein vuokra halutaan käteisenä. Vesi-, sähkö-, netti- ja puhelinmaksut voidaan usein maksaa pankissa erityisellä automaatilla. Vesi, sähkö ja kaasu ovat useimmiten kortinlukijalla varustetun mittarin takana ja käyttö kuluttaa kortille ladattua rahaa. Kieltämättä ihan kätevää, mutta voi aiheuttaa ongelmia, jos kortin unohtaa ladata. Nettipankit ovat täällä onnettoman puutteellisia ominaisuuksiltaan ja siksi usein on pakko mennä pankkiin jonottamaan tuntikausiksi, että saisi asiansa hoidettua. Esimerkiksi rahaa ei voi vaihtaa kuin pankissa paikan päällä käymällä. Itse lähetän tilisiirrolla Suomesta euroja tililleni Beijingiin kerran kuussa, mutta Osuuspankki ei tue yuaneinä lähettämistä ja Bank of China ei muunna automaattisesti saapuvia euroja yuaneiksi… Näin ollen rahani ovat tilillä käyttökelvottomassa muodossa kunnes käyn vaihtamassa ne paikalliseksi valuutaksi.