Ulkoasiainministeriö kirjoittaa seuraavaa: Suomen kansalaisen puoliso voi anoa asumislupaa jo Suomeen saavuttuaan, kunhan hänellä on voimassa oleva viisumi. Viisumin vanhennuttua ei tarvitse poistua maasta, mikäli asumislupahakemus on vielä käsittelyssä. Lisäksi ministeriön sivuilla mainitaan keskimääräiseksi odotusajaksi 6-9kk. Asumislupaa voi myös anoa hakijan kotimaassa lähetystössä. Suomen suurlähetystö Beijingissä on sitä mieltä, että jälkimmäinen on lain tarkoittama tapa ja siksi, jotta kaikki menisi virallisesti oikein, meidän tulisi hankkia asumislupa jo ennen Suomeen muuttoa.

Kuten mainitsin, oletimme viisumin järjestyvän normaaliin tapaan, joten varasimme lentoliput, ja odotimme viisumin hakemiselle parempaa ajankohtaa. Nyt kuitenkin joudumme kiirehtimään asumislupahakemuksen kanssa ja mahdollisesti emme sitä edes ehdi saamaan ajoissa. Suurlähetystössä epäilivät, että kiirehtimällä hakemus saattaisi ehtiä 4 viikossa. Kuitenkin ongelma ei ole heidän toimistollaan vaan Ulkoasiainministeriön ruuhkautuneessa palvelussa. En tiedä pystyvätkö siellä mitään asialle tekemään. Onneksi meillä on kaikki tarvittavat asiakirjat jo valmiina, joten toivotaan parasta. Viimeisenä oljenkortena suurlähetystö voi vielä myöntää meille lyhytaikaisen viisumin, jotta voimme odotella päätöksen valmistumista Suomessa. Siihen turvaudutaan kuitenkin vain jos kaikki muu epäonnistuu.

Suomen asumislupa takaa haltijalleen suomalaisen sosiaalietuudet ja vapaan liikkumisen EU-alueella voimassaoloaikanaan.

Vaatimukset:

• Esteettömyystodistus
• Voimassa oleva viisumi ja passi
• Puolison perheen asumistodistus, eli Hukou
• Puolison ID-kortti
• Jonkin verran rahaa ja reilusti aikaa.

Toimenpiteet Suomessa:

Jotta ulkomaalainen voidaan vihkiä Kiinassa, tulee hänen esittää esteettömyystodistus. Tämä todistus anotaan oman henkikirjoituskuntasi maistraatista ja itse todistus on ilmainen. Todistus on notarisoitava julkisella notaarilla (osa maistraattia). Notarisointi tarkoittaa sitä, että notaari todistaa asiakirjan aidoksi. Hakemuksen voi käydä jättämässä ja noutamassa henkilökohtaisesti tai lähettää postitse, jolloin valmis todistus lähetetään annettuun osoitteeseen. Jos et itse pääse Suomeen pidemmäksi aikaa, kannattaa pyytää ystäviä auttamaan asian hoidon kanssa.  Todistuksen saa muutaman päivän kuluttua anomisesta. Muista mainita, että tarvitset englanninkielisen todistuksen. Kuulemma joillekin on käynyt niin, että ovat saaneet kyllä monikielisen todistuksen, mutta kaikki kielet ovat olleet Kiinassa kelpaamattomia.

Kun esteettömyystodistus on noudettu tai saapunut postissa, pitää se laillistaa. eli legalisoida Ulkoasiainministeriössä. Legalisointi onnistuu joko lähettämällä hakemus postissa tai käymällä itse henkilökohtaisesti ministeriössä. Legalisointi maksaa 20e, joka veloitetaan postiennakolla, jos hakemus tapahtuu postitse.

Legalisoitu todistus pitää vielä lopuksi legalisoida Kiinan suurlähetystössä, Helsingissä. Suurlähetystö ei ota vastaan hakemuksia postitse, vaan jonkun on käytävä jättämässä hakemus paikan päälle. Todistusta joutuu odottamaan muutaman päivän verran ja huomaa, että Kiinan suurlähetystössä ei käteinen enää kelpaa. Maksu on suoritettava pankkikortilla tai laskulla.

Kun esteettömyystodistuksesta löytyy kaikki kolme varmennusta, kelpaa se Kiinassakin. Paperissa tulisi siis olla notaarin allekirjoitus, maistraatin leima, Ulkoasiainministeriön leima ja Kiinan suurlähetystön hologrammitarra.

Toimenpiteet Kiinassa:

Ennen avioliittovirastoon marssimista tulee Esteettömyystodistus kääntää kiinaksi. On tärkeää, että kaikki tekstit, leimoja myöden, käännetään. Kun todistuksesta on kiinankielinen kopio taskussa, alkaa loppusuora jo häämöttää.

Kun kaikki vaaditut dokumentit ovat kasassa, on aika käydä valokuvassa. Avioliiton solmimista varten tarvitaan kolme pientä valokuvaa, joissa molemmat puolisot ovat vierekkäin. Valokuvaamot tietävät homman nimen, kun pyydätte vain kuvat avioliittotodistusta varten.

Avioliitot Kiinassa solmii avioliittovirasto. Jokaisen kiinalaisen tulee hoitaa avioliiton rekisteröiminen hänen henkikirjoituspaikassaan. Esimerkiksi, jos puolisosi Hukoussa lukee Beijing, hän voi mennä naimisiin vain Beijingissä. Itse rekisteröityminen tapahtuu kirjoittamalla kaikki oleelliset tiedot käsin hakemukselle, jonka jälkeen paperit allekirjoitetaan ja merkitään molempien sormenjäljellä. Ulkomaalaisen sosiaaliturvatunnukseksi merkitään passin numero. Koko operaatio vie alle puoli tuntia ja kun kaikki on valmista, saa molemmat puolisot mukaansa pienet punaiset vihkoset: kiinalaiset Avioliittotodistukset.

Kun avioliitto on virallistettu Kiinassa, on aika ilmoittaa asiasta Suomeen. Tätä varten tarvitset Suomessa kelpaavan todennoksen avioliittotodistuksen aitoudesta. Tämä tapahtuu kuten Suomessakin – ensin asiakirja on notarisoitava ja sitten legalisoitava kahdesti. Kumman tahansa avioliittotodistus käy, sillä tiedot ovat identtiset. Vain nimet ovat toisin päin

Lopuksi legalisoitu todistuskopio vielä legalisoidaan Suomen suurlähetystössä ja samalla täytetään ilmoitus maistraatille. Muutaman viikon kuluessa avioliitto on virallinen myös Suomessa. Onneksi olkoon! Paperisota on ohi Seuraavan kerran kun puolisosi hakee Suomen viisumia, hän on oikeutettu saamaan viisumin ilmaiseksi. Sinä puolestaan olet oikeutettu hakemaan luokkaa parempaa L-viisumia, joka sallii yhden vuoden yhtämittaiseen oleskeluun Kiinassa.

Lisätietoja:

Maistraatit

Ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Beijing

Kiinan suurlähetystö, Helsinki

Edellisen kerran tälläinen nopea muutos nähtiin 2008-vuoden Olympialaisten alla. Tuolloin Beijingissä otettiin käyttöön rekisterinumeron perusteella rajoitettu oikeus ajaa autoa vuoropäivin. Ilman laatu kaupungissa parani tempauksen ansiosta niin dramaattisesti, että väliaikaiseksi aiottu muutos jäi pienin muutoksin vakituisesti voimaan. Myös ruuhkat pienenivät huomattavasti.  Samoihin aikoihin myös Beijingin metro- ja bussilippujen hintaa laskettiin, jotta ihmiset käyttäisivät auton sijaan julkisia kulkuvälineitä. Vanhankaltaisia ruuhkia pääsee nykyäänkin vielä kokemaan viikonloppuisin, jolloin kaikki autot saavat olla liikenteessä ilman rajoituksia.

Kiinan kansantasavalta

Viisumi tarvitaan aina. Suomessa viisumin saa vain viemällä viisumihakemuksen ja passin henkilökohtaisesti Kiinan suurlähetystöön, Helsinkiin. Hakemus on tulostettavissa Kiinan suurlähetystön verkkosivuilta. Lisäksi tarvitset passikuvan, majoituspaikan osoitteen ja mahdollisesti kutsukirjeen, sekä paluulennon tiedot. Todennäköisimmin haluat hankkia turisti-, eli siis L-viisumin. L-viisumia on saatavilla kolmea eri laatua: yksi, kaksi ja monta käyttökertaa. Yhden ja kahden käyttökerran viisumin saa korkeintaan 30 päiväksi, monen käyttökerran 90 päiväksi (30+30+30). Pisin yhtämittainen jakso Kiinassa on aina 30 päivää. Oman ja muiden kokemusten mukaan pidemmän Kiinan viisumin saaminen on aina enemmän tai vähemmän arpapeliä. Riippuu pitkälti siitä kuka viisumin myöntää ja mihin aikaan olet menossa Kiinaan.

HUOM! Hakemusta ei voi nykyään enää lähettää postitse ja maksu pitää tehdä joko pankkikortilla tai tilisiirrolla. Käteinen siis ei enää kelpaa ja paikalla on aina käytävä henkilökohtaisesti vaikka asuisikin kauempana.

Jos et aio asua hotellissa, tulisi muistaa käydä rekisteröitymässä lähimmällä poliisiasemalla viikon 24h kuluessa maahan saapumisesta. Myös Hong kongin ja Macaon asukkaiden täytyy käydä rekisteröitymässä. Poliisi antaa rekisteröitymisestä kuitin, jota tarvitaan mm. viisumin jatkamiseen. Hotellit tekevät tämän puolestasi, joten silloin tarvetta erilliselle rekisteröitymiselle ei ole. Rekisteröitymiseen tarvitset passin (jossa validi viisumi) ja todisteen asumisesta (esim. vuokrasopimus). Jos rekisteröidyt uudestaan samaan osoiteeseen, tarvitset vain passin.

Viisumia voi jatkaa Beijingissä 30 päivällä kaksi kertaa Beijingin maahantulo- ja poistumisvirastosta. Virasto sijaitsee kävelymatkan päässä Lama-temppelin (Yong he gong) metropysäkiltä itään, 2. kehätien varressa. Matkan varrella on yksi ylitettävä liikennevaloristeys. Viraston tunnistaa massiivisesta virastorakennuksesta, jossa liehuvat valtion liput. Viisumin jatkamiseen tarvitaan täytetty hakemus, passikuva, varallisuustodistus (esim. kopio tilikirjasta, tilillä pitäisi olla n. 2000e 3000 USD) ja kopio rekisteröitymistositteesta tai hotellin antama todistus siellä majoittumisesta. Hakemuslomakkeita saa 2. kerroksen infotiskin vierestä ja kopioita alakerrasta.

Hong kongin erikoishallintoalue

Suomalainen ei tarvitse viisumia alle 3 kk matkalle. Mannerkiinan viisumin voi hankkia Hong kongista, mutta sitä ei suositella ruuhkan vuoksi. Jos viisumin kuitenkin haluaa, kannattaa varautua jonottamaan. Itse seisoskelin jonossa pari tuntia. Virasto sijaitsee Hong kongin keskustassa.

Macaon erikoishallintoalue

Suomalaiselle viisumivapaa alle 3 kk matkalle .

Hainanin erikoistalousalue

Suomalaiselle viisumivapaa alle 15 päivän matkalle .

Hieman yllättäen BJMTR jatkaa emoyhtiönsä jalanjäljissä ja Beijingin linja 4:llä matkustaminen onkin melkein kuin olisi Hong kongissa. Erinomaista Englannin englantia puhuva naisääni kertoo kuulutukset selkeästi ja muistuttaa samalla varomaan pleksiovia. Joka vaunussa näyttöpäätteillä pyörii trendikkäitä lyhyitä nuoriso-ohjelmia ja joskus vaunussa on myös taustamusiikkia. Junan liikkuessa on parasta pitää kiinni kunnolla, ettei kaadu vaunun nykiessä. Myös pysähdykset ennen asemaa ovat yleisiä. Kaarteissa junan pyörät kirskuvat niin voimakkaasti, että keskusteleminen sisällä on vaikeaa.

Vastapainona BJMTR:n vastaaville, Beijingin oma kuuluttaja puhuu hieman murtaen Amerikan englantia. Vaunut ovat varsin hiljaisia ja meno huomattavasti tasaisempaa kuin BJMTR:llä. Usein matkustajat eivät pidä lainkaan kiinni kauhukahvoista, sillä juna ei heilahtele ja jarrutukset, sekä kiihdytykset ovat niin pehmeitä, että pienellä nojaamisella toista jalkaa vasten pysyy pystyssä varsin mainiosti. Näytöillä pyörii Kiinalaista propagandaa tai nyt jo yli vuoden vanhoja olympialaisnauhoitteita. Välillä näkee myös valistusfilmejä siitä miten metroliput ja automaatit toimivat.

Molemmat liikennöijät ovat siis varsin omanlaisiaan, ja vaikka uusi tulokas tuntuukin kaupungin omaa verkkoa huonommalta, olisi toiseenkin suuntaan opittavaa. Seuraavana rakennusvuorossa on metrolinja 9, joka kulkee hieman suorempaa reittiä Haidianista Fengtaihin. Saa nähdä kuka tuota linjaa tulee liikennöimään. Sivuhuomautuksena voisin ihmetellä kaupungin metrojen numerointia, joka ei tunnu noudattavan oikein minkäänlaista logiikkaa. Vai mitä mieltä olette: Valmistumisjärjestys linjoilla on 1, 2, 13, 5, 10, 8, 4 ja 9. Tosin esim. linja 10 ei tule valmistumaan kokonaan vielä vähään aikaan, massiivisen pituutensa ansiosta.

Kävimme viikonloppuna Hebeissä todella köyhällä alueella. Viljelysten keskeltä löytyi hieman yllättäen peri-beijingiläinen kylä, jonka talot ovat rakennettu Hutongeiksi. Hutong’r on vanhaa beijinginkieltä ja tarkoittaa kapeaa kujaa. Nykyään sanalla tarkoitetaan myös perinteistä asuinaluetta, jossa talot ovat muurien sisällä ja muurien väleissä on vain kapeat kujat, joissa ei aina mahdu edes ajamaan autolla. Tontit itsellään pitävät sisällään usein 2-4 rakennusta ja sisäpihan. Muurit ovat korkeita ja ikkunoita kaduille ei ole.

Nyt, marraskuun paremmalla puolella, sää on jo varsin kylmä ja usein pari astetta pakkasella. Sydäntalvella on vielä luvassa tätä hetkeä kylmempääkin säätä, joten luulisi, että näinkin kylmässä olisi suorastaan elinehto osata rakentaa talo lämpimäksi. Kuitenkin, kaikki kylän vanhatkin rakennukset olivat tehty samalla kaavalla: Tiiliseinät, ei välieteistä, ovi aina auki ja aukko tukittu paksulla verholla. Lisäksi talojen ikkunoista yksikään ei ollut kaksinkertainen. Suomen lämpimiin mökkeihin tottuneena olin aika yllättynyt miten talon sisällä oli aivan yhtä kylmä kuin ulkonakin. Sisällä ei myöskään ollut mitään muita lämmityslaitteita, kuin ämpärin kokoinen liesi ja kivinen vuode, jonka alla kiersi tulipesästä tuleva lämmin ilma. Sänky oli siis ainoa lämmin paikka koko rakennuksessa. Jopa pieni makuuhuone oli muutoin todella kylmä, sillä kaikki lämpö karkasi ovesta ja ikkunasta.

Luultavasti omituisinta tässä on se, että näin täällä on asuttu tuhansia vuosia. Miten voi olla, että täällä Kiinan sivistyksen kehdossa, kukaan ei ikinä oppinut ymmärtämään yksinkertaisimmankaan lämpöeristyksen päälle. Ja tämä osaamattomuus ei suinkaan rajoitu tuonne köyhimmälle seudulle. Meidän hulppean kallis asuntomme Beijingissä on myös varustettu vain yksinkertaisilla ikkunoilla ja yhdellä ulko-ovella ja ilman jatkuvaa lämmitystä sisälläkin on pakkasta. Tämä tuli jo tänä vuonna todettuakin, kun lämmitystä ei oltu vielä avattu alkutalvesta. Ulkona oli +10C, sisällä +12C.

Ennen Kiinaan muuttoani, keskustelin erään kurssikaverini kanssa Beijingin taloista. Hän opiskeli rakennustekniikkaa ja totesi kauhistelleensa Beijingissä ollessaan paikallista talonrakennuskulttuuria. Uudet talot olivat kahden vuoden päästä kuin purkutuomion saaneita. Materiaalivalinnat olivat huonoja ja työn laatu heikkoa. Lisäksi jokaikisen toistaiseksi näkemäni talon kosteat tilat on toteutettu niin päin prinkkalaa, että homeongelma tulee luultavasti ajankohtaiseksi jo uusissakin taloissa. Toisaalta kun on nähnyt rakennustyöläisiä työnsä kimpussa, ei pitäisi moittia. Kaikki rakennuksilla työskentelevät ovat ulkopaikkakuntalaisia ja heidän esimiehensä käyttävät heitä häikäilemättä hyväkseen. Palkkaa ei makseta juuri lainkaan, työajat ovat epäinhimillisiä, työvälineet ovat kivikaudelta, ihmiset kouluttamattomia ja rakennustahti älyttömän nopea. Pilvenpiirtäjiä rakennetaan siis samoilla välineillä ja taidoilla, kuin niitä “puuliitereitä”, joissa ihmiset asuvat maaseudulla… Ei voi muuta todeta, kuin että onneksi Beijing ei ole maanjäristysaluetta.

IKEAn lisäksi länsimaalaiseen makuun sopivia elintarvikkeita löytyy myös muista supermarketeista. Carrefour ja Wal-Mart sisältävät kattavat tuontielintarvikkeiden osastot. Onnistuinpa itse löytämään jopa paketin Vaasan näkkileipääkin. Molempia ostoskeskuksia löytyy Beijingistä useampiakin.

Hieman harvinaisempia tuotteita kannattaa lähteä hakemaan suurlähetystöjen läheisyydessä, San li tun’rissa (三里屯),  sijaitsevasta April Gourmet’s ta. Pienehkön marketin erikoisuuksia ovat mm. juustot ja leivät. Myös harvinaisempia virvoitusjuomia ja pakasteita löytyy varsin hyvin. April Gourmet on myös ainoa liike, josta olen toistaiseksi löytänyt hapankermaa ja kermaviilejä. Marketin vieressä sijaitsee lisäksi pieni liike, josta löytyy mm. erinomaista ranskanleipää.

Mikäli tuttavapiiriisi kuuluu ravintola-alan yrittäjiä, kauppahalli METROsta löytyy myös runsaasti länsimaalaisia tuotteita. METRO ei kuitenkaan ole mikään supermarketti, ja siellä asiointiin vaaditaan asiakaskortti. Itse pääsin käymään liikkeessä kerran tuttavani äidin mukana, sillä hänellä kyseinen kortti löytyi.

Aloitetaan palkoista: Suomalainen työntekijä tienaa keskimäärin 1 900€/kk nettona. Beijingissä keskiasio on 2 000 ¥/kk. Alunperin vitsinä alkanut BigMac-indeksi kertoo jo karun totuuden. Beijingissä hampurilainen maksaa 12¥, Suomessa 4€. Subwayn subin hinnat toistavat samaa tarinaa: 30cm subi maksaa suomessa 8€, Beijingissä 30¥. Nyt joku varmasti jo haluaakin huomauttaa, että nämä tuotteet ovat länsimaalaisia, joten tietenkin ne ovat kalliita. Kuitenkin myös kiinalainen ruoka on kallista. Kahden hengen ateria ravintolassa maksaa 100¥. Suomessa vastaavankokoisen aterian hinta jää yleensä alle 50€.

Ruoka ei ole ainoa kallis tuote Beijingissä. Myös asunnot, autot ja polttoaine ovat tulotasoon nähden kalliita. 50m2 kaksio hyvältä paikalta maksaa Beijigiläiselle 7 000¥/kk. Tampereen keskustasta samankokoinen asunto irtoaa 800€/kk. Omistusasunnot ovat yhtä kalliita: 130 000€ tai 300 000¥. Lisäksi Kiinassa asunnon omistusoikeus raukeaa 60v asunnon ensimmäisestä ostosta, vanhojen asuntojen kaupasta lähes mahdotonta. Pieni japanilainen auto irtoaa Beijigissä noin 10 0000 yuanilla, kun taas Suomessa se maksaa 14 000€. 95-oktaaninen bensiini maksaa Suomessa hieman n. 1,3€ litralta, kun Beijigissä 93-oktaaninen maksaa 6¥/l.

Aivan kaikki ei tosin ole Kiinassa kalliimpaa – siivoja veloittaa Suomessa vähintään 25€/h, kun Beijigissä “tädin” saa siivoamaan asunnon vaivaisella 15¥/h.

Joudun viisumin uusimisen takia poistumaan Kiinasta, joten edessämme on piakkoin pakollinen Hong kongin -matka. Matkaa varten nostimme hieman Hong kongin dollareita, sillä kurssi oli nyt edullinen ja matkakin on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Kiinassa rahanvaihto onnistuu vain pankissa. Epäviralliset tahot vaihtavat rahaa myös muualla, mutta toiminta on laitonta ja riski joutua huijatuksi on suuri. Pankissa asioiminen vaatii ulkomaalaiselta aina passin esittämistä.

Ulkomaanvaluutan nostamista varten täytyy ainakin Bank of China:ssa täyttää erillinen lomake, jonka kanssa sitten mennään asiointiluukulle. Luukulle joutuu yleensä jonottamaan vajaan tunnin verran. Kun asioimaan lopulta pääsee, pankkivirkailija aloittaa vaadittavan paperisodan selvittämisen. Ennen nostoa tehdään selväksi rahanvaihdon hinta ja käytettävä valuuttakurssi. Erilaisia siirtotositteita yms. kuitteja tulee kymmenkunta. Kaikkiin näihin tarvitaan allekirjoitus ja pankin leima. Kun lappusia on pyöritelty aikansa, saa käteensä nostamansa setelit ja nipun kuitteja. BoC:ssä suurin vaihdettava rahasumma on 600 USD päivässä. Menettely saattaa poiketa eri pankeissa, mutta pääpiirteittäin homma toimii kaikkialla samanlailla.

Nostettuamme Hong kongin dollareita, huomasin seteleissä lukevan erikoisen tekstin: “… pankki lupaa maksaa tästä setelistä 500 HKD”. Toisin kuin useimmissa maissa, Hong kongin erityishallintoaluulla rahaa painaa kolme pankkia. Erityisen ovelaksi järjestelmän tekee se, että jokaisen pankin setelit ovat erilaisia. Järjestely ei ole maailmassa ainutlaatuinen, mutta äkkiseltään tuntui aika jännältä miten kolme täysin erinäköistä seteliä käy samasta valuutasta. Tosin Manner-Kiinassakin on tottunut rahan nopean muuttumisen aiheuttamaan ilmiöön: samanarvoisia rahoja löytyy lompakosta useina erikokoisina kolikkoina ja seteleinäkin. HKD sattuu vain esiintymään eri muodoissa usean painajan, eikä niinkään inflaation vuoksi.