Vielä viime vuonna ja kesällä Beijingiin muuttaessani minulla oli vahva mielikuva siitä, miten Kiinassa eläminen on halpaa, johtuen paikallisen väestön tulotasosta. Nyt kun takanani on puoli vuotta arkea tässä maassa, olen alkanut huomaamaan, että Kiina, tai ainakin Beijing, on Suomeen verrattuna todella kallis paikka – jos siis ei oteta huomioon Euron ja Yuanin välistä kurssieroa. Tässä hieman omaa empiiristä tutkimustani:

Aloitetaan palkoista: Suomalainen työntekijä tienaa keskimäärin 1 900€/kk nettona. Beijingissä keskiasio on 2 000 ¥/kk. Alunperin vitsinä alkanut BigMac-indeksi kertoo jo karun totuuden. Beijingissä hampurilainen maksaa 12¥, Suomessa 4€. Subwayn subin hinnat toistavat samaa tarinaa: 30cm subi maksaa suomessa 8€, Beijingissä 30¥. Nyt joku varmasti jo haluaakin huomauttaa, että nämä tuotteet ovat länsimaalaisia, joten tietenkin ne ovat kalliita. Kuitenkin myös kiinalainen ruoka on kallista. Kahden hengen ateria ravintolassa maksaa 100¥. Suomessa vastaavankokoisen aterian hinta jää yleensä alle 50€.

Ruoka ei ole ainoa kallis tuote Beijingissä. Myös asunnot, autot ja polttoaine ovat tulotasoon nähden kalliita. 50m2 kaksio hyvältä paikalta maksaa Beijigiläiselle 7 000¥/kk. Tampereen keskustasta samankokoinen asunto irtoaa 800€/kk. Omistusasunnot ovat yhtä kalliita: 130 000€ tai 300 000¥. Lisäksi Kiinassa asunnon omistusoikeus raukeaa 60v asunnon ensimmäisestä ostosta, vanhojen asuntojen kaupasta lähes mahdotonta. Pieni japanilainen auto irtoaa Beijigissä noin 10 0000 yuanilla, kun taas Suomessa se maksaa 14 000€. 95-oktaaninen bensiini maksaa Suomessa hieman n. 1,3€ litralta, kun Beijigissä 93-oktaaninen maksaa 6¥/l.

Aivan kaikki ei tosin ole Kiinassa kalliimpaa – siivoja veloittaa Suomessa vähintään 25€/h, kun Beijigissä “tädin” saa siivoamaan asunnon vaivaisella 15¥/h.