Tekstit, joissa on tagi ‘Kiina’

Elinkustannukset

18. Lokakuuta 2009

Vielä viime vuonna ja kesällä Beijingiin muuttaessani minulla oli vahva mielikuva siitä, miten Kiinassa eläminen on halpaa, johtuen paikallisen väestön tulotasosta. Nyt kun takanani on puoli vuotta arkea tässä maassa, olen alkanut huomaamaan, että Kiina, tai ainakin Beijing, on Suomeen verrattuna todella kallis paikka – jos siis ei oteta huomioon Euron ja Yuanin välistä kurssieroa. Tässä hieman omaa empiiristä tutkimustani:

Aloitetaan palkoista: Suomalainen työntekijä tienaa keskimäärin 1 900€/kk nettona. Beijingissä keskiasio on 2 000 ¥/kk. Alunperin vitsinä alkanut BigMac-indeksi kertoo jo karun totuuden. Beijingissä hampurilainen maksaa 12¥, Suomessa 4€. Subwayn subin hinnat toistavat samaa tarinaa: 30cm subi maksaa suomessa 8€, Beijingissä 30¥. Nyt joku varmasti jo haluaakin huomauttaa, että nämä tuotteet ovat länsimaalaisia, joten tietenkin ne ovat kalliita. Kuitenkin myös kiinalainen ruoka on kallista. Kahden hengen ateria ravintolassa maksaa 100¥. Suomessa vastaavankokoisen aterian hinta jää yleensä alle 50€.

Ruoka ei ole ainoa kallis tuote Beijingissä. Myös asunnot, autot ja polttoaine ovat tulotasoon nähden kalliita. 50m2 kaksio hyvältä paikalta maksaa Beijigiläiselle 7 000¥/kk. Tampereen keskustasta samankokoinen asunto irtoaa 800€/kk. Omistusasunnot ovat yhtä kalliita: 130 000€ tai 300 000¥. Lisäksi Kiinassa asunnon omistusoikeus raukeaa 60v asunnon ensimmäisestä ostosta, vanhojen asuntojen kaupasta lähes mahdotonta. Pieni japanilainen auto irtoaa Beijigissä noin 10 0000 yuanilla, kun taas Suomessa se maksaa 14 000€. 95-oktaaninen bensiini maksaa Suomessa hieman n. 1,3€ litralta, kun Beijigissä 93-oktaaninen maksaa 6¥/l.

Aivan kaikki ei tosin ole Kiinassa kalliimpaa – siivoja veloittaa Suomessa vähintään 25€/h, kun Beijigissä “tädin” saa siivoamaan asunnon vaivaisella 15¥/h.

Rahaa vaihtamassa

13. Lokakuuta 2009

Euroopassa ulkomaanvaluutan osto ja myynti onnistuu äärimmäisen kätevästi esim. Forexin toimipisteissä. Homma toimii kuten minkä tahansa hyödykkeen osto, eikä aikaa kulu kuin muutama minuutti. Sen sijaan Kiinassa, byrokratian ihmemaassa, rahanvaihdostakin on saatu hidasta ja hankalaa.

Joudun viisumin uusimisen takia poistumaan Kiinasta, joten edessämme on piakkoin pakollinen Hong kongin -matka. Matkaa varten nostimme hieman Hong kongin dollareita, sillä kurssi oli nyt edullinen ja matkakin on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Kiinassa rahanvaihto onnistuu vain pankissa. Epäviralliset tahot vaihtavat rahaa myös muualla, mutta toiminta on laitonta ja riski joutua huijatuksi on suuri. Pankissa asioiminen vaatii ulkomaalaiselta aina passin esittämistä.

Ulkomaanvaluutan nostamista varten täytyy ainakin Bank of China:ssa täyttää erillinen lomake, jonka kanssa sitten mennään asiointiluukulle. Luukulle joutuu yleensä jonottamaan vajaan tunnin verran. Kun asioimaan lopulta pääsee, pankkivirkailija aloittaa vaadittavan paperisodan selvittämisen. Ennen nostoa tehdään selväksi rahanvaihdon hinta ja käytettävä valuuttakurssi. Erilaisia siirtotositteita yms. kuitteja tulee kymmenkunta. Kaikkiin näihin tarvitaan allekirjoitus ja pankin leima. Kun lappusia on pyöritelty aikansa, saa käteensä nostamansa setelit ja nipun kuitteja. BoC:ssä suurin vaihdettava rahasumma on 600 USD päivässä. Menettely saattaa poiketa eri pankeissa, mutta pääpiirteittäin homma toimii kaikkialla samanlailla.

Nostettuamme Hong kongin dollareita, huomasin seteleissä lukevan erikoisen tekstin: “… pankki lupaa maksaa tästä setelistä 500 HKD”. Toisin kuin useimmissa maissa, Hong kongin erityishallintoaluulla rahaa painaa kolme pankkia. Erityisen ovelaksi järjestelmän tekee se, että jokaisen pankin setelit ovat erilaisia. Järjestely ei ole maailmassa ainutlaatuinen, mutta äkkiseltään tuntui aika jännältä miten kolme täysin erinäköistä seteliä käy samasta valuutasta. Tosin Manner-Kiinassakin on tottunut rahan nopean muuttumisen aiheuttamaan ilmiöön: samanarvoisia rahoja löytyy lompakosta useina erikokoisina kolikkoina ja seteleinäkin. HKD sattuu vain esiintymään eri muodoissa usean painajan, eikä niinkään inflaation vuoksi.

Kiinalainen kauppa Tampereella

7. Lokakuuta 2009

Varsinaisesti tämä ei kuuluisi tähän blogiin, mutta koska Tampere on kotiseutuani, mainostan tässä nyt kuitenkin uutta löytöämme. Tampereen keskustassa, Hallituskadulla, sijaitsee pieni aasialaista ruokaa myyvä kauppa nimeltä Asia Outlet. Itse asuin Tampereella toisella puolella keskustaa, joten Hallituskatua ei tullut kovin usein tallattua, enkä ilmeisesti siksi ikinä huomannut kyseistä puotia. Muita syitä voi olla sen merkityksettömyys minulle noihin aikoihin tai sitten liike on vain uusi. Oli miten oli, kyseinen pulju löytyi sattumalta netissä surffaillessa ja morsiameni innostui heti heidän valikoimastaan, jota Tampereella asuvat kiinalaiset kehuivat. Tarjolla on paljon täällä Kiinassa tunnettuja hyviä merkkejä ja erilaisia ruoka-aineita, joita on muuten vaikeaa löytää Tampereen kaupoista.

Jos olet aasialaisen ruoan ystävä ja asut Tampereella, kannattaa liike käydä tsekkaamassa. Osoite on Hallituskatu 7. Kuvaa ei valitettavasti ole minulla tähän laittaa, sillä en halua käyttää luvatta toisten kuvia ja itse en ole paikanpäällä kuvaamassa.

Metroturvallisuus

4. Lokakuuta 2009

Keskisyksyn juhlan aikana on perinteistä viettää aikaa vanhempien luona, joten mekin kävimme ensin morsiameni isovanhempien luona ja sitten isän kotona. Samalla tuli tutustuttua suuren maailman turvallisuuskulttuuriin ja testattua upouusi metrolinja 4.

Itsenäisyyspäivä on vasta ohi ja Beijing on edelleen täynnä ulkopaikkakuntalaisia turisteja. Sinänsä kadut ovat varsin tyhjiä, mutta metrossa ja kaupoissa väkeä riittää. Juhlan kunniaksi turvatoimia metrossa on kiristetty ja jouduinkin todistamaan vartijoille, että mukanani kantama jääteepullo sisälsi todella sisälsi juomaa. He pyysivät minua kaivamaan pullon repusta ja juomaan siitä. Kyllä vähän ensin ihmetytti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun tätä tapahtui, mutta ihan ymmärrettävää toimintaa tuo on. Morsiameni sanoi, että samanlaista pullojen maistelua piti harrastaa Olympialaisten aikaan.

Nelosmetro oli puitteiltaan ja junaltaan varsin komea, mutta ei mitenkään erityisen hieno verrattuna muihin uusiin linjoihin. Matkasimme kyseisellä junalla Haidian huang zhuangista aina eteläisimmälle pääteasemalle asti ja kylläpä matkaan liittyi ongelmia. Juna pysähtyi keskelle tunnelia kolme kertaa ja odottelimme pimeässä samalla kun kuulutus kertoi matkan viivästyvän hetkellä. Onneksi pysähdykset olivat vain muutaman minuutin luokkaa. Lisäksi muutamassa kohdassa juna rysähti ja nytkähti aika pahasti ja valot vilkkuivat kun ilmeisesti radan sähköistyksessä oli vikaa ja/tai kiskoilla oli rojua. Eli eipä tainnut olla vielä ihan oikeasti valmis koko rata, mutta pitihän se saada itsenäisyyspäiväksi auki. Toivottavasti mitään vakavampia puutteita ei ole tunneliin tai junaan jäänyt, että mitään onnettomuuksia ei pääsisi sattumaan…

Vapaapäivät

30. Syyskuuta 2009

Kiinan itsenäisyyspäivä ja keskisyksyn juhla tekevät tuloaan ja kaikki kiinalaiset saavat levätä viikon verran lakisääteisellä, palkallisella vapaallaan. Kuulostaa kivalta, eikö? Ennenkuin alatte etsimään työpaikkaa Kiinasta, on parasta valottaa hieman Suomen ja Kiinan välisiä eroja vapaapäivistä.

Monet varmasti tietävätkin, että Suomi on yksi maailman eniten lomailevista valtioista. Lakisääteisiä juhlapyhiä on peräti 14 kappaletta ja jokainen työntekijä saa 2 vapaapäivää yhtä kuukautta kohden. Ensimmäisen vuoden jälkeen vuosilomaa kertyy ruhtinaalliset 2,5 päivää kuukaudessa, jolloin keskivertotyöntekijä saa nautiskella vapaa-ajasta teoriassa 44 palkallisen vapaapäivän verran. Toki joskus osa vapaapäivistä osuu viikonlopulle, jolloin luku on pari päivää pienempi.

Kiinassakin työntekijöiden hyvinvointi on tärkeää, mutta maan valtavan populaation takia talous perustuu enemmänkin työvoiman määrän eikä yksittäisten henkilöiden tuottavuuden varaan. Palkallisia juhlapäiviä kiinalaisessa kalenterissa on 7 kappaletta ja työntekijällä on lakisääteinen oikeus 5 palkalliseen vapaapäivään vuodessa. Juhlapyhistä 5 kuitenkin osuu aina viikonlopuille, jolloin käytännössä todellisia vapaapäiviä on vain 3. Palveltuaan 15v saman työnantajan alaisena, työntekijä palkitaan 10 päivän vuosilomalla. Jos tästä sitten arvioidaan keskivertotyöntekijän vapaapäivien määrä, on se jossain lähellä 12 päivää vuodessa. Tämä siksi, että viikonlopulle osuvana juhlapyhänä on tapana tehdä töitä, jotta sen saa hyödynnettyä myöhemmin.

Eli summa summarum, jos haluat pitää paljon vapaata, pysy Suomessa. Tai älä ainakaan suostu kiinalaisen yrityksen työntekijäksi ilman lakisääteisiä etuja huomattavasti parempaa työsopimusta :)

Linja 4

24. Syyskuuta 2009

Beijingin jo varsin kattava metroverkosto kasvaa huimaa vauhtia. Viimeisin lisäys on hieman yllättäen linja numero neljä. Tässä vaiheessa moni varmasti ihmettelee mikä tässä on se yllätys… Kyseessä on erittäin kiinalainen kulttuuriasia – numeroihin liittyvä taikausko. Numero neljä on nimittäin ääntämykseltään hyvin lähellä sanaa “si” (死), joka tarkoittaa kuolemaa. Sinänsä Beijingissä moiset uskomukset ovat jo pitkälti kadonneet, mutta en pitäisi mitenkään mahdottomana, että kauempaa, etenkin maaseudulta kaupunkiin muuttaneet, eivät uskaltaisi kyseistä metroa käyttää.

Linja 4 parantaa Haidianin kaupunginosan liikenneyhteyksiä keskustaan ja tuo lopulta metron myös Fengtain kaupunginosaan. Turisteja ilahduttaa varmasti se, että reitille osuu mm. Beijingin eläintarha,  Vanha kesäpalatsi (ja Kesäpalatsi), sekä eteläinen rautatieasema, josta on suora yhteys Tianjiniin.

Metrokartta: Wikipedia / Ran, 2009

Pohjoinen metropoli

15. Syyskuuta 2009

Kuten kaikki varmasti tietävätkin, Beijing on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Beijingin maakunnan alueella asuu yli 17 miljoonaa ihmistä ja itse kaupungissakin väkeä on 12 miljoonaa [1]. Vaikka Beijing on asukastiheydeltään maailman 4. tiheimmin asuttu kaupunki, vaatii tällainen ihmismäärä jo huomattavan ison alueen maata – maakunta onkin suurinpiirtein Belgian kokoinen kattaen huimat 16 800 neliökilometriä [1]. Pelkän kaupunkialueenkin halkaisija on muhkeat 30km.

Beijingin korkein rakennus on tällä hetkellä CCTV Tower, jonka korkein kerros on noin 330m korkeudella. Uuden China World Trade Center III -pilvenpiirtäjän ylin kerros on tosin tätä korkeammalla, mutta CCTV-tornin antennimasto tekee rakennuksesta edelleen Beijingin korkeimman. Tosin tämä on vain määrittelykysymys, että lasketaanko masto itse rakennukseen. CCTV-tornin huipulla on näköalatasanne ja pyörivä ravintola, joten ainakin tamperelaiset tuntevat olonsa kotoisaksi (heh heh). Tornista voi käydä omin silmin toteamassa miten massiivinen kaupunki todella on kyseessä. Tai sitten voi vain tyytyä katsomaan alla olevat kuvat, jotka nappasin paikan päältä :)

[1] Wikipedia, viitattu 15.9.2009

Cicadat

22. Elokuuta 2009

Beijingin kesällä ei voi olla huomaamatta hirvittävän voimakasta siritystä, joka on voimakkaimmillaan aurinkoisina päivinä. Syypää tähän siritykseen ei ole jättiläisheinäsirkat, vaan cicadat (知了- zhi liao), eräänlaiset isokokoiset kärpäset. Cicadat elävät suurimman osan elämästään maan alla kovakuoriaista muistuttavassa muodossa, mutta lopulta kaivautuvat ulos koloistaan ja kasvattavat siivet. Joidenkin Cicada-lajien elinkaari on jopa viisi vuotta.

Koiras-cicadan siritys syntyy sen kehon sisältämistä erityisistä lihaksista, jotka saavat aikaan naksuvan äänen. Tämä sirinä on voimakkuudeeltaan jopa 120dB, joten lähellä sirittävä ötökkä todella sattuu korviin. Naarailla ei sirityslihaksia ole. Cicada on päivähyönteinen, joten siritys loppuu yöksi, mutta silloin aloittaa konserttonsa muut paikalliset sirittäjät. Onneksi niiden siritys on kuitenkin hieman hiljaisempaa.

Cicada on varsin suurikokoinen hyönteiseksi ja monet ihmiset syövätkin niitä. Maistuu kuulemma lihalta. Isosta koostaan huolimatta cicada on lempeä mölli eikä se pure tai pistä ihmistä. Kuitenkin äkkiseltään voi tuntua aika epämiellyttävältä, jos cicadan kokoinen ötökkä juoksentelee paitaasi pitkin. ;)

Uuni ja suolaiset sillit

20. Elokuuta 2009

Toisin kuin Suomessa, Kiinassa ei löydy uunia joka kodista. Näin tilanne oli myös meidän kohdallamme, joten pizzanhimossa ostimme sitten pienikokoisen uunin paikallisesta Carrefour-supermarketista. Kooltaan kyseinen paistolaatikko on mikroaaltouunin kokoa ja sillä valmistuu kätevästi pizzat, makaroonilaatikot, pullat yms. herkut. Täytyy vain muistaa tehdä hieman pienemmän ohjeen mukaan, kun tuota tilaa ei ole suomalaisten reseptien mukaisille annoksille. Toistaiseksi meillä ei vielä ole uunivuokaa, mutta tarkoituksena on poiketa lähitulevaisuudessa kaupungin toisella puolella IKEAssa ostamassa vuoka ja muutama muu puuttuva kokkausväline. Myös aski salmiakkia ja paketti näkkileipää voisi tehdä terää, kun kerran ruotsalaiskaupassa käydään… :)

PS. Tarjosin reilu viikko sitten tuttaville salmiakkia – vieläpä erityisen suolaisia ruotsalaisia “suolasilli”-karkkeja. Suurin osa yökkäili mausta, muutama jopa sylkäisi karkin pois. Kuitenkin pienestä otoksestani yksi kiinalainenkin piti salmiakin mausta. Lisäksi brittituttavani ei ollut voimakkaasta mausta moksiskaan, mutta sitä osasinkin jo vähän odottaa.

Keskimaan liikennekulttuuria

11. Elokuuta 2009

Kiinan väen rikastuessa lähes jokainen perhe on hankkinut itselleen auton. Auto on olevinaan kätevä kulkuväline kulkea ympäriinsä, mutta suurkaupungissa ajaminen ei ole mitään herkkua. Lisäksi Kiinan liikennettä varjostaa kansalaistottelemattomuus ja ihan vain käsittämätön typeryyskin sekä ratin takana, edessä.

Beijingissä on tällä hetkellä n. 5 miljoonaa autoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruuhka-aikoina kehätiet ovat täysin tukossa. Asiaa ei myöskään auta se, että jokainen autoilija haluaa aina olla ensimmäinen ja hidastavat siinä pujotellessaan sitten koko liikennevirran liikettä. Myös tietullit ovat kovin hankalia, kun niille änkee yhtäaikaa parisataa autoa. Lopputuloksena on jokapäiväinen kaaos, jossa autot matelevat eteenpäin tukkien toisiltaan joka ikisen kolosen. On varmaan sanomattakin selvää, että myös hälytysajoneuvoille varattu kaista on täynnä näitä hätähousuja. Lisäksi ambulanssi tai paloauto voi hyvinkin myöhästyä dramaattisesti ihan vain, koska autoilijat eivät tee heille lainkaan tietä. Bussien ainoa mahdollisuus liikkua kadulla on luonnollisesti kiilaamalla isomman oikeudella. Muuten kukaan ei heitä väistäisi.

Silloin kun ruuhkaa ei ole vaivaksi asti, pääsee kehäteillä parhaillaan ajamaan 70km/h. Yleensä ajo menee silti nykimiseksi, sillä jälleen kerran kukaan ei halua jonottaa. Yleensäkin jonottaminen tuntuu olevan kiinalaisille aivan mahdotonta. Lyhytkin odotus tuntuu olevan paikallisille liikaa. Mikä on kovin omituista ottaen huomioon, että Beijingissä on aina pakko odottaa ja jonottaa.

Ihan kuin liikennekaaos itsessään ei olisi riittävän suuri riski, kiinalaiset eivät ymmärrä turvavyön käytön hyödyllisyyttä lainkaan. Laki vaatii jokaista autossa istujaa käyttämään turvavyötä, mutta juurikaan kukaan ei sitä tee, ellei näe poliisia vahtimassa liikennettä. Takapenkillä vyön käyttö on yleensä tehty mahdottomaksi änkemällä vyöt ja soljet penkkien väliin tai verhoilun alle. Kukapa sitä haluaisikaan käyttää, kun vyö lisää  selviytymismahdollisuuksia kolaritilanteessa vain 300-500%:lla.

Siinä missä Euroopassa, Japanissa ja USA:ssa voi yleensä olettaa toisten noudattavan liikennesääntöjä, Kiinassa tuollainen oletus vie sinut vain aikaiseen hautaan. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ei kunnioiteta lainkaan, vaan autot ajavat heidän päälleen jarruttamatta, jos he eivät väistä. Vihreä valokaan ei takaa yhtään mitään, sillä autoilla on oikeus kääntyä punaista päin oikealle. Lisäksi monet kääntyvät punaisia päin ihan mihin suuntaan vain. Kuitenkin harvemmin nuolivaloa vasten. Kiinassa “peräänajaja maksaa” -mentaliteetti on mennyt aivan naurettavuuksiin. Yleinen tapa on nimittäin kiilata toisen eteen. Ja kun takana oleva on aina syyllinen, näitä kiilaajia riittää. Lisäksi hyvin harva auto käyttää vilkkuja lainkaan, joten liikenteessä saa aina olla varuillaan. Ettei tämä teksti menisi täysin autoilijoiden mollaamiseksi, Kiinan katuja värittää myös hullut jalankulkijat. Beijingissä näitä kutsutaan nimella “zuo si” – kuoleman imuttajat. Varsinkin laitakaupungilla voi jarrut joutua lyömään lukkoon, kun ilmeisesti elämäänsä kyllästyneet ihmiset päättävät ylittää kadun mistä sattuu. Lisäksi pyöräilijät ja mopoilijat eivät noudata minkäänlaisia liikennevaloja, vaan ajavat pysähtymättä jokaisen risteyksen ohi. Nämä sankarit ovatkin jäädä auton alle kymmeniä kertoja päivässä. Siitä voisi joku laskea heidän elinikänsä odotusarvon…

Lopuksi hieman statistiikkaa mietittäväksi: USA:ssa on tällä hetkellä 4 kertaa Kiinan verran autoja.  Kiinassa kuitenkin kuolee vuosittain 2 kertaa enemmän ihmisiä liikenteessä, kuin USA:ssa. Mistäköhän tämä voisi johtua?