Itsenäisyyspäivä on vasta ohi ja Beijing on edelleen täynnä ulkopaikkakuntalaisia turisteja. Sinänsä kadut ovat varsin tyhjiä, mutta metrossa ja kaupoissa väkeä riittää. Juhlan kunniaksi turvatoimia metrossa on kiristetty ja jouduinkin todistamaan vartijoille, että mukanani kantama jääteepullo sisälsi todella sisälsi juomaa. He pyysivät minua kaivamaan pullon repusta ja juomaan siitä. Kyllä vähän ensin ihmetytti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun tätä tapahtui, mutta ihan ymmärrettävää toimintaa tuo on. Morsiameni sanoi, että samanlaista pullojen maistelua piti harrastaa Olympialaisten aikaan.

Nelosmetro oli puitteiltaan ja junaltaan varsin komea, mutta ei mitenkään erityisen hieno verrattuna muihin uusiin linjoihin. Matkasimme kyseisellä junalla Haidian huang zhuangista aina eteläisimmälle pääteasemalle asti ja kylläpä matkaan liittyi ongelmia. Juna pysähtyi keskelle tunnelia kolme kertaa ja odottelimme pimeässä samalla kun kuulutus kertoi matkan viivästyvän hetkellä. Onneksi pysähdykset olivat vain muutaman minuutin luokkaa. Lisäksi muutamassa kohdassa juna rysähti ja nytkähti aika pahasti ja valot vilkkuivat kun ilmeisesti radan sähköistyksessä oli vikaa ja/tai kiskoilla oli rojua. Eli eipä tainnut olla vielä ihan oikeasti valmis koko rata, mutta pitihän se saada itsenäisyyspäiväksi auki. Toivottavasti mitään vakavampia puutteita ei ole tunneliin tai junaan jäänyt, että mitään onnettomuuksia ei pääsisi sattumaan…

Beijingissä on tällä hetkellä n. 5 miljoonaa autoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruuhka-aikoina kehätiet ovat täysin tukossa. Asiaa ei myöskään auta se, että jokainen autoilija haluaa aina olla ensimmäinen ja hidastavat siinä pujotellessaan sitten koko liikennevirran liikettä. Myös tietullit ovat kovin hankalia, kun niille änkee yhtäaikaa parisataa autoa. Lopputuloksena on jokapäiväinen kaaos, jossa autot matelevat eteenpäin tukkien toisiltaan joka ikisen kolosen. On varmaan sanomattakin selvää, että myös hälytysajoneuvoille varattu kaista on täynnä näitä hätähousuja. Lisäksi ambulanssi tai paloauto voi hyvinkin myöhästyä dramaattisesti ihan vain, koska autoilijat eivät tee heille lainkaan tietä. Bussien ainoa mahdollisuus liikkua kadulla on luonnollisesti kiilaamalla isomman oikeudella. Muuten kukaan ei heitä väistäisi.

Silloin kun ruuhkaa ei ole vaivaksi asti, pääsee kehäteillä parhaillaan ajamaan 70km/h. Yleensä ajo menee silti nykimiseksi, sillä jälleen kerran kukaan ei halua jonottaa. Yleensäkin jonottaminen tuntuu olevan kiinalaisille aivan mahdotonta. Lyhytkin odotus tuntuu olevan paikallisille liikaa. Mikä on kovin omituista ottaen huomioon, että Beijingissä on aina pakko odottaa ja jonottaa.

Ihan kuin liikennekaaos itsessään ei olisi riittävän suuri riski, kiinalaiset eivät ymmärrä turvavyön käytön hyödyllisyyttä lainkaan. Laki vaatii jokaista autossa istujaa käyttämään turvavyötä, mutta juurikaan kukaan ei sitä tee, ellei näe poliisia vahtimassa liikennettä. Takapenkillä vyön käyttö on yleensä tehty mahdottomaksi änkemällä vyöt ja soljet penkkien väliin tai verhoilun alle. Kukapa sitä haluaisikaan käyttää, kun vyö lisää  selviytymismahdollisuuksia kolaritilanteessa vain 300-500%:lla.

Siinä missä Euroopassa, Japanissa ja USA:ssa voi yleensä olettaa toisten noudattavan liikennesääntöjä, Kiinassa tuollainen oletus vie sinut vain aikaiseen hautaan. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ei kunnioiteta lainkaan, vaan autot ajavat heidän päälleen jarruttamatta, jos he eivät väistä. Vihreä valokaan ei takaa yhtään mitään, sillä autoilla on oikeus kääntyä punaista päin oikealle. Lisäksi monet kääntyvät punaisia päin ihan mihin suuntaan vain. Kuitenkin harvemmin nuolivaloa vasten. Kiinassa “peräänajaja maksaa” -mentaliteetti on mennyt aivan naurettavuuksiin. Yleinen tapa on nimittäin kiilata toisen eteen. Ja kun takana oleva on aina syyllinen, näitä kiilaajia riittää. Lisäksi hyvin harva auto käyttää vilkkuja lainkaan, joten liikenteessä saa aina olla varuillaan. Ettei tämä teksti menisi täysin autoilijoiden mollaamiseksi, Kiinan katuja värittää myös hullut jalankulkijat. Beijingissä näitä kutsutaan nimella “zuo si” – kuoleman imuttajat. Varsinkin laitakaupungilla voi jarrut joutua lyömään lukkoon, kun ilmeisesti elämäänsä kyllästyneet ihmiset päättävät ylittää kadun mistä sattuu. Lisäksi pyöräilijät ja mopoilijat eivät noudata minkäänlaisia liikennevaloja, vaan ajavat pysähtymättä jokaisen risteyksen ohi. Nämä sankarit ovatkin jäädä auton alle kymmeniä kertoja päivässä. Siitä voisi joku laskea heidän elinikänsä odotusarvon…

Lopuksi hieman statistiikkaa mietittäväksi: USA:ssa on tällä hetkellä 4 kertaa Kiinan verran autoja.  Kiinassa kuitenkin kuolee vuosittain 2 kertaa enemmän ihmisiä liikenteessä, kuin USA:ssa. Mistäköhän tämä voisi johtua?